Css test




The Ouroboros






Disclaimer


CSS compiled by C!ssy exclusively for HB, not for free use. Fading tabs provided by Hraeth. All fonts from Dafont. Art by Silverfang, Kytte and Sarkoja.

This biography will be subject to mature or potentially offensive themes including but not limited to violence, abuse, mental illness, sexuality, incest, profanity, self-harm, rape, drugs and alcohol use, and thus may be unsuitable for audiences under the age of majority. Wollunka is a fictional character, meaning any perspectives, actions and/or ideals given or otherwise portrayed by him are in no way a representation of the player.
Any religions and mental afflictions tied to this character are purely fictional.


Contact:
HB#9816 on discord.












H     T     V     R     F



Scar         Flee

Kalevala on Suomen ja

Kalevala on Suomen ja Karjalan tasavallan kansalliseepos. Se perustuu Elias Lönnrotin (1802–1884) vuodesta 1828 alkaen kokoamiin suomalais-karjalaisiin kansanrunoihin. Nämä runot ovat kalevalaista runoutta eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan. Kalevalan sisältämät runot eivät ole suoraan runonlaulajien laulamassa muodossa, vaan niitä on muokattu, niiden kieliasua on yhtenäistetty ja korjailtu ja joitakin osia runoista on siirretty toiseen paikkaan ja eri asiayhteyteen kuin alun perin muistiin merkityissä runoissa. Osan Lönnrot on runoillut itse muodostamaan yhtenäisiä juonikuvioita.

Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi sotkan munasta. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan ja Pohjolan kansojen sekä eri päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja sekä Sammon rakentamista ja ryöstöä. Tapahtumat päättyvät kristinuskon tuloon.

Merja Leppälahden mukaan Kalevalalla on ollut suuri merkitys suomalaisen kansallistunteen luojana. Se on myös vaikuttanut laajasti taiteisiin ja tieteisiin. Leppälahden mukaan teos vaikuttaa edelleen nykysuomalaisenkin ajatteluun sekä mielikuviin, niidenkin, jotka eivät ole Kalevalaa koskaan lukeneet.

Muinaissuomalaiset eivät

Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen avulla, jotka opeteltiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan tai kiertäviltä runonlaulajilta. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista, jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista. Viron eeppisen runouden kokoelma, Kalevipoeg, jota myöhemmin ryhdyttiin pitämään kansalliseepoksena, on samaa sukulaiskansojen perinnettä kuin Kalevalakin. Kalevalainen runomitta on tutkijoiden (mm. Matti Kuusi) mukaan syntynyt ehkä jo ennen ajanlaskun alkua.